TANSSIKIELTO

Sisäasiainministeriön päätöksellä Suomesta kiellettiin tanssiminen julkisissa tilaisuuksissa joulukuussa 1939. Sen pelättiin rappeuttavan moraalia, laskevan taistelutahtoa ja lisäävän päihteiden käyttöä. Tanssimista ei kuitenkaan voitu estää ja parhaat juhlat painuivat maan alle, pois virkavallan silmistä.

Pimennettyjen ikkunoiden takana hikoiltiin musiikin pauhatessa, valmiina pakenemaan gramofoni kainalossa. Kansalaistottelemattomuus oli ennemmin sääntö, kuin poikkeus.

Näistä juhlista ei ketään jätetä ulkopuolelle ja kaikki ovat tervetulleita!

Jos tanssiminen on rikos, meidät saa pidättää.

”Esityksenä Tanssikielto koostuu fragmentaarisista kohtauksia, jotka pyrkivät tavoittamaan eri ilmaisukeinoja hyödyntäen jotain oleellista tanssin aiheuttamasta hurmioitumisesta, jota ei koskaan voi tyhjentävästi purkaa sanoihin.” – koreografi Antti Lahti

Ohjaus: Antti Lahti | Käsikirjoitus ja koreografia: Antti Lahti ja työryhmä | Äänisuunnittelu: Antti Puumalainen | Puvustus: Taina Natunen |Lavastus: Sari Paljakka | Valosuunnittelu: Juho Itkonen | Esiintyjät: Anni Horsmanheimo, Mika Juusela (Tanssiteatteri Minimi), Reetta-Kaisa Iles, Tuomas Juntunen, Sampo Kerola, Salla Korja, Riikka Puumalainen (Tanssiteatteri Tsuumi)  |Valokuvat: Petra Tiihonen, Uupi Tirronen | Tuotanto: Tanssiteatteri Minimi, Tanssiteatteri Tsuumi | Teoksen alkuperäistuotanto: Tanssiteatteri Minimi, Tanssiteatteri Tsuumi, Kuopion kaupunginteatteri | Vierailun tuotanto: JoJo – Oulun Tanssin Keskus | Kesto: n. 1,5 h, sis. väliajan

TANSSIKIELTO – esitys kieltämisen kulttuurista ja manifesti kansalaisten oikeudesta tanssia missä haluavat, milloin haluavat ja miten haluavat

Vuosina 1939–1948 Suomessa vallitsi tanssikielto, jolla pyrittiin vaikuttamaan kansankunnan siveyteen kieltämällä tanssiminen julkisissa tilaisuuksissa. Tämä jäi kuitenkin vain yritykseksi ja juhlat painuivat maan alle, pois virkavallan silmistä. Tuhansia tanssijoita sakotettiin ja useat istuivat vankilassa, mutta enemmistö juhlijoista ei koskaan jäänyt kiinni laittomasta tanssimisesta. Suurin osa rangaistuksen saaneista oli naisia, joille ajan moraalikoodisto oli huomattavasti ankarampi. Tanssikiellon aiheuttaman paineen purkauduttua Suomessa alkoi ennennäkemätön tanssi-innostus ja tanssilavojen kulta-aika.

Juuri ennen teoksen ensi-iltaa maaliskuussa 2020, Suomessa todettiin poikkeusolot ja tanssimista rajoitettiin taas. Aluehallintovirasto ohjeisti ravintoloita hiljentämään musiikin heti, jos spontaania tanssimista havaitaan. Laiton juhliminen nosti taas päätään ympäri maailmaa. Joutomaat, hylätyt teollisuusrakennukset ja rantakalliot täyttyivät salaisista tanssijuhlista. Samaan aikaan useat ravintolat ja klubit sulkivat ovensa lopullisesti rajoitusten takia. Kun viimeisetkin pandemiasta aiheutuneet rajoitukset poistuivat, festivaalit rikkoivat taas yleisöennätyksiä ja ravintolat joutuivat palkkaamaan lisää henkilökuntaa juhlijoiden palatessa tanssilattioille.

Kesällä 2022 vapautuneesta tanssimisesta tehtiin taas ongelma. Mistä johtuu että tanssiminen, läheisyys ja yhteisöllinen hurmioituminen saadaan edelleen käänneltyä absurdeihin mittasuhteisiin, jopa kansalliseksi uhaksi. Miten tällainen asenneilmapiiri on saatu rakennettua ja ketä se palvelee?

Esityksen teemat ovat taas hämmentävän ajankohtaisia.