Kesällä 2020 alkanut rinnakkainen matkamme isoäitejä kohti on muotoutunut Isoäideillemme-illaksi, johon toivotamme teidät nyt lämpimästi tervetulleiksi.
Suunnittelimme alun perin sooloprojekteja toisistamme tietämättä. Matkan aikana yksityinen on muuttunut jaetuksi ja olemme saaneet tueksemme valtavan upean taiteellisen työryhmän sekä kokeneet syviä, pysäyttäviä kohtaamisia rituaali-illoissa.
Yhteinen työskentelymme alkoi herkistymisestä omille kehoillemme autenttisen liikkeen harjoituksissa. Jaoimme tuntemuksiamme elämästä naisina ja naiskehoisina, tietoa ja kokemuksia sukumme perinnöstä. Lähestyimme edesmenneitä isoäitejä myös rituaalisia mielikuvamatkoja ja dokumentaarista taustatyötä tehden. Annoimme kehomme vaikuttua kaikesta löytämästämme.
Esitysten valmistamisvaiheessa olemme seuranneet vähän etäämpää toistemme erilaisia taiteellisia tapoja tuoda kokemuksiaan näyttämölle. Työryhmäämme moninkertaisesti osunut korona ja muut terveysongelmat ovat haastaneet pohtimaan itsen kuuntelemisen ja työnteon vaatimusten suhdetta yhä uudestaan.
Isoäideiltämme saadun yksin pärjäämisen perinnön äärellä on tuntunut huojentavalta tehdä kokonaisuutta, jossa “oma” teos ei olekaan kaikki kaikessa, yksin ei tarvitsekaan olla täydellinen, vaan tärkein syntyy ihmisten ja teosten dialogissa.
Kiitos, että jaat illan kanssamme!
– Henna-Maria ja Seija-Leena –
—
Helli sillä isoäidin kainalo on kuoppa
Viikkoa ennen ensi-iltaa siirryn sohvalta lattialle, lattialta jumppapallolle, sitten nousen ja suoristan selkäni vaivoin. Peilistä näen kuinka vinossa olen.
En tiedä, pystynkö esiintymään, kuntoutuuko selkäni ajoissa, pystynkö harjoittelemaankaan.
Kipeän kehon kantama mieli on yllättävän hiljainen, ja katse kääntyy kysyen kohti isoäitiäni Helliä. Hän vastaa:
”Näin unta, että sanoin timantin olevan sitä kirkkaampi, mitä suuremmalla vaivalla ja tuskalla sitä hiotaan. – Oli vallan ihmeellinen uni. – Näin yleensä on elämässäkin asiain laita.”
En tiedä, olenko hänen kanssaan samaa mieltä, mutta olen hänen kanssaan. Tervetuloa seuraan.
Oulussa 16.4.2022 Seija-Leena
—
Kirjeitä Marille
9.4.2022
”Rakas Henna-Maria,
Mari se täällä, sinun isoäitisi. Nyt viimein kirjoitan sinulle – sinähän olet odottanut sitä jo kauan, toivonut, että vastaisin sinulle. Tässä minä nyt olen. Ylpeänä sinua katson nyt, sinusta on kasvanut upea nainen. En tällaisia koskaan äidillesi osannut sanoa, mutta kerron sinulle nyt. Jos jotakin pyytäisin anteeksi, niin tätä. Ymmärräthän, jos on itse haavoilla on vaikea antaa muuta.
Rakkain terveisin, Mari”
—
Kiitokset:
Pirkko Hanhineva, Simo Salo, Hilkka Kilpi, Osmo Salo, Hannele Salo, Aija Salo, Marja-Liisa Järvinen, Roni Kaarnekoski, Arttu Lehtovaara, Maiju Tainio, Nanna Mäkinen, Jarkko Forsman, Ishmael Falke, Iris Kiiskinen, Maria Laitila, Anki, Tuula Latvala, Ville Nikkanen, Fernand Prince, Kari Salovaara, Kaisa Hilska ja Karjataidon tila, Sandrina Lindgren, Maria Oiva, Mervi Vainio, Akat, Katariina Vähäkallio, TEHDAS Teatteri, Aura of Puppets, Pro Manillasäätiö, Elävän kulttuurin Koroinen, kaikki rituaali-iltojen osallistujat, JoJon tuotantotiimi ja Valveen tekniikka.